Tuuli käy heidän ylitseen : kertomuksia

Pimeän yön varjojen keskellä synkkä kylä saa uuden asukkaan, nuoren pojan, jonka synnin ja epätoivon hehku kantautuu jokaiselle tuulenvaitteelle. Hänen äitinsä, varsin kylmä ja väkivaltainen, lähtee polulta, jättäen pojan kulkemaan ilman tukea, kunnes eräs armoton, mutta lempeä naapuruston vanha nainen ryöstää hänet ja nostaa pienen Elämän kantajansa takaisin hengitykseen. Poika, nimekäs Eemeli, taas kasvaa köyhänä, kömpelönä ja silti kiintyneenä ääneen, jonka keho ei vielä osaa hallita.

Eemelin arki on täynnä koettelemuksia: hän on vääntynyt naapurusten väen kohteeksi, eikä hän löydä omaa paikkaansa työmaailmassa. Silti hän kerää rottipuita ja vanhoja köysiä rakentaen itselleen omaa viulua, jonka ääni puhkeaa läpi kylän hiljaisuuden kuin aavistus vapaudesta. Joka kerta, kun instrumentti särkyy, hän kokoaa sen uudelleen, päättäen, että musiikki on ainoa tie, jonka hän voi kulkea.

Kun kesäiltojen lämpö hellii kyläpolkuja ja nuoret kerääntyvät tanssiin, Eemeli astuu keskelle kahden merkittävän esineen – hanurin ja viulun – välistä, kutsuen kuulijoita kääntämään katseensa häneen. Hänen tarinansa on vielä kesken, mutta hänen sävelensä jo värittävät tulevan polun mahdollisuuksilla.