Karavaani ja muita juttuja

Karavaani avautuu hiljaisuuden ja kaiun hetkeen, jossa ryhmä talvisia työhön ja elämään väsyneitä miehiä lepää metsän varjoissa. Heidän keskuudessaan kiintää aarteenomainen Aaron, sotaveteraani, jonka kovaääninen puhe heijastaa turhautumista yhteiskunnan epäreiluuteen ja työntekijöiden pressioon. Tunnelma on tummasävyinen, savukkeetkin polttavat hitaasti ääneen, kun ryhmä pohtii tulevaa matkaa kohti pohjoista.

Matkan aloitus on yhtä koristeellisesti sekava kuin sen puhelinkeskustelut: Antonio ohjaa varusteita, nuoret kantajat kantavat kuormia ja isompi Iso‑Santeri, lähes kolminopeinen voimamies, houkuttelee tarkkailua. Lukuissa vilahtelevat jokaisen miehen pieni tausta – puunkaatolaisesta työläisestä yhteen "todelliseen sankariin", jonka sisällä riehuu ristiriita menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Kuulijat pääsevät tuntemaan näiden kansalaisten karun, mutta elämänläheisen äänen, joka näkee toivon ja kyyneliä samassa varjossa.