Mikko-sedän kesäsiirtola

Mikko‑setä, pitkän linjan opettaja, seisoo luokkansa edessä ja tarkkailee hiljaisuutensa täyttyvää huomiota. Hän on menettänyt oman perheensä nuorena, ja nyt viisikymppisinä hän kantaa sekä omaa suruaan että oppilaidensa pieniä pelkoja. Kun hän kysyy lapsilta, mitä he arvostelevat hänen mietelmistään, kaupungintyyliset poikien arviot kietoutuvat hänen omaan sisäiseen pohdintaansa – onko aikaa vielä riittävästi jakaa elämän viisautta?

Päätös nousee esiin: Mikko‑setä kutsuu kaikki oppilaansa kesäsiirtolaan, paikkaan josta puuttuu kaupungin kiireet ja jossa luonto tarjoaa tilaa rauhoittua. Hän valmistaa matkaa huolellisesti, suunnitellen aikataulun ja tehtävät, samalla toivoen, että matka voi tuoda kaukoja, haavoittuvia mieliä yhteen niin kuin aurinko lämmittää kylmän maan. Tämä ensimmäinen askel avaa mahdollisuuden leikkiin, oppimiseen ja yhteiseen arvostuksen etsintään, jota Mikko‑setä odottaa jokaisen oppilaan sydämessä.