Lasiseinä : Romaani

Alppilaakso herää 1910:n aamunkoitteessa, kun virran kuohuvat vedet peittävät kivenrantaa ja kirkon kellot kaikuvat laakson yli. Vanhan luostarin valkeat ja mustat nunnat marssivat hiljaisina, heidän harmaat hameensa rappusivat kivenpinnalla. Heidän ohittaessaan ikivanhan roomalaisen siltaon, kaupunki vielä nukkuu unessa, vain aamuvalon yllätykset valaisevat talvisen maiseman.

Sisaren Felician hahmo erottuu joukosta: hän on pitkä, hoikka ja pukeutunut hillittyyn piirteikkääseen vaippaan, mutta sisällä hän kantaa syvää hermostuneisuutta. Monien vuosien rukoukset ja hoivaavat kädet ovat kuluttaneet hänen uskoaan, ja jokainen hetki kirkossa sytyttää sekä toivon että epävarmuuden kipinän. Hän pyytää hiljaa Jumalan äitiä työntehojen ja kipujen lievittämiseen, toivoen löytävänsä rauhan, joka on pälkässä.

Kun nunnien katseet kiinnittyvät ohikulkeviin vierailijoihin, he huomaavat tulevan aavistuksen tason muutoksesta, joka vaanii luostarin hiljaisuutta. Felicia tuntee kaukana asuvan lapsuuden kodin kutsun, mutta samalla hänen mielensä sykkii varoituksen merkkiä jostain odottamattomasta. Tämä varhainen hetki asettaa hänet pohtimaan, miten hänen oma rukouksensa voi kantaa niin halun kuin pelonkin.