Sattumuksia Jänislahdella

Keskellä hiljaista Haapajärven itärannikkoa, kivenkietty nieminen kantaa valkoisen ikkunan takaa punasävyyn maalattua mökkiä, jonka ympärillä levittäytyy pieni lapa-aita ja syrjäinen puska. Mökki, paikallinen Jahtiranta, on vanhan pappilan maata, ja sen asukkaana on leski Kaisa, kolme lasta ja haikea odotus tulevasta rovastiin. Kevään viimeiset päivät lämmittävät järven pintaa, lintujen laulu ja vesilintujen lepatut täyttävät äänimaiseman, luoden rauhallisen, mutta jännittyneen tunnelman. Kaisa valmistautuu kohtaamaan uudet pappilan miehet, joiden saapuminen on ilmoitettu kirkon virka‑alkuun.

Kaisan mieli on kuitenkin levoton; hän pohtii, mitä merkitystä uusi rovasti tuo hänen perheelleen ja vanhalle kodille, jonka perintö on kietoutunut menneisyyden varjoihin. Hän pelkää menettävänsä kotinsa, ja samalla kantaa salaisuuden, jonka hän toivoo pystyvänsä kertomaan heti, kun on mahdollisuus. Kun aamun varhaisuus kutsuu häntä pappilan pihaan, hän kohtaa vilkkaat ihmiset, jotka odottavat uutta saarnaajaa – ja jokin outo, uhkaava tapahtuma alkaa horjuttaa hänen rohkeuttaan. Kuuluvatko nämä hetket merkiksi siitä, että jokainen kohtaaminen ei olekaan niin pelkkä muodollisuus?