Sorron lapset : Punainen mies I

Kylä levittäytyy matalan, mutaisen lahden reunalle, jonka suisto on sammaleinen ja kapeiden puiden takaa kajastava meri avautuu kauas. Vanhoja puutaloja ja varastoaittoja vartioi kulunut satama, jonka laiturilla kellooftava torni antaa kellojen äänen hiljaiseen hiljaisuuteen. Katu kulkee mutkitellen puisten talojen lomassa, vihertää esplanadin lehmuksilla ja avautuu lopulta tasaiselle, lähes mittaamattomalta alikuleville, jonka päässä alkavat uudemmat kivitalot. Päätellen suikaleiden muismainen kaupunki kantaa sekä menneiden aikojen perintöä että ajattomia toiveita.

Insinööri Tistelberg, haaveileva ja hieman hämmentynyt mitta-asiantuntija, saapuu tähän varjoisan satamakylän syksyn hämärään iltaan, putkeen kädessään piippu. Hän on juuri alkanut työskennellä kunnostavan maanmittausviraston apulaisena, ja hänen tarkkailunsa on yhtä lailla niin ammatillinen kuin henkilökohtainen. Ensimmäiset askeleet tyhjässä kaupunkikadussa ja hiljaisessa torissa saavat hänet tarkkailemaan ympäristön viimeisiä jälkiä menneistä, rakenteiden kuluneita koristeita ja meren hiljaista kutsua. Tistelbergin varovainen kulku avaa kuuntelijan sisäänpäin laajentuvaan, kaihoiseen tarkasteluun, jossa jokainen laiturin lauta ja puiden lehti kätkee omaa tarinaansa.