Pirttipohjalaiset

Järven hiljaisessa syksyisessä aavikossa, Vahvajärvi roiskuu kylmää sumua ja kuuroja aaltoja. Mikko Pirhonen on mietteliäs miekkailija, joka miten kaikki, työntää veneensä mahaan syvän harmaan veden läpi, haavaten kuusia viimeisten kalatiirien jälkeisessä tyhjyydessä. Hän kantaa vanhaa reuhkalakkia ja nuorta reivää, ja taistellen myrskyä vastaan, hänen mielensä on täynnä kyttäämyttä karhunpetoa kohtaan, joka koko kesän repi kyläni karja.

Vastaantullee Tuomas Kuivalainen, toinen paikallinen, ja he vaihtavat suorasanaista puhetta siitä, miten karhu on syönyt lapseensa menneitä lehmänpaloja. Keskustelu muuttuu varhaiseksi sopimukseksi – Mikko tavoittelee kostoa ja kutsuu naapuriensa Olli Jumppasen mukaansa metsästysretkelle, vaikka he muolautuvat ja viivyttävät. Kylmä tuuli ja kokoontuva aalto keräävät jännitteen, kun kaksi mökinmiehenä elävää miestä nostaa airoja kohti köyhää taivasta. Tämä aloitus heijastelee luonnon kovaista olosuhteita, paikallista jutustelua ja pienten miesten suurta tahtoista, jotka linjaavat elämää Vahvajärven kalvelassa.