Metsäherran herjaaja

Metsän kutsuva huokaus kantautuu jo alussa; kertoja maalaa sanoin lumoavan kuvan koskemattomasta korvesta, jossa puut ja järvenrannat muodostavat lähes pyhän temppelin. Luonto on esitetty lohduttavana pakopaikkana, jossa kaikki kiireet ja kaupunkien epämiellyttävät hajut jäävät taakse. Tämä intensiivinen rakkaus puuhun ja maahan synnyttää vahvan vastakohdan modernin elämän melulle ja hälinälle.

Mökki Ukonpirtti toimii tarinan maallisena keskuksena, jossa kymmenen someronvetäjää kokoontuu lepopaikalleen. Heidän alakuloinen tunnelmansa heijastaa syvempää eksistentialista ahdistusta, vaikka ympäröivä keväinen maisema onkin aurinkoinen. Vanha isäntä Taavetti Juntunen, ryhdikäs ja tarkkaavainen, tarkkailee ryhmää istuessaan ikkunan ääressä katsellen Rämsän järveä. Hänen harvinainen tapa lukea päivittäinen sanomalehti antaa pienen välähdyksen sivistymisen ja ulkopuolisen maailman kosketuksesta, joka herättää pohtimaan työn, vapauden ja luonnon välistä jännitettä.