Parsifal: Kertomus Graalin ritarista

Graalin temppeli kohoaa hiljaisuuden keskellä, marmorin kylmään loisteeseen, ja sen valkeat pilarit kantavat raskaita rukouksia, jotka kaikuvat kaikuisessa hiljaisuudessa. Temppeli on sekä puhtauden että surun koti, jossa entinen kuninkaan virhe on kastellut kiveä syvään kaihoon. Kuitenkin vanhan varjon takaa alkaa horjua toivo, kun maailma odottaa uutta, kirkasta sankaria, joka pystyisi kirkastamaan temppelin varjot. Tämä odotus on kuin hiljainen huokaus, joka kulkee läpi puiden ja veden äänten.

Parsifal on nuori poika, kirkas kuin hänen äitinsä Herzeloyden sydämen tähti, ja he asuvat hiljaisessa linnassa, jonka ympärillä kohoavat valkoiset koivut. Lapsen kädet koskettavat aamuista kimmeltävää kukanhoitoa, ja lintujen laulu täyttää ilman, kun Herzeloyde kantaa poikaansa rakkaudella ja suojelullaan. Heidän yhteinen elämänsä on täynnä lempeitä hetkiä, joissa luonto ja perhe sulautuvat yhdeksi. Näissä rauhallisissa hetkissä Parsifal alkaa tuntea kutsun, jonka hän ei vielä täysin ymmärrä, mutta joka kantaa hänet kohti Graalin temppelin salaisuuksia.